Teksasin maille saavuttaessa vehreys vaihtui aavikoiksi ja tiet monikaistaisiksi. Amarillo toimi asemapaikkana seuraavat kaksi yötä. Ekana iltana tarkastettiin iso ja korni Big Texan Steak Ranch –rafla, jossa kaiken turistirysän ja eläintenpäiden ja hassujen hattujen keskeltä saa erittäin hyviä piffejä, reissun parhaita peräti.
Seuraavana päivänä suunnattiin Palo Duron kanjonille, jossa saatiin vähän vihiä, että mitä on tulossa kun joskus saavutaan Grand Canyonille. Palo Duro on jenkkimittakaavalla varmaan niitä vähän pienempiä koloja, mutta aika vaikuttavat maisemat silti näin suomalaisurpon silmin. Paikalle on aika nopea päästä Amarillosta, joten oikein tsekkaamisen arvoinen kohde.
Illalla mentiin ihan oikeaan drive in –leffaan, jossa ei liikaa tungosta ollut. Alkuun oltiin vain yhden auton kanssa paikalla, eikä lopultakaan niitä tullut varmaan kuin kuutisen lisää. Erittäin jees kokemus, varsinkin kun itse illan elokuvakin, eli Butler, oli hyvä.
Amarillon vierestä löytyy myös yksi kuuluisimmista Route 66 –nähtävyyksistä, eli Cadillac Ranch. Kymmenkunta autonraatoa rivissä aavikon reunalla ei kuulosta kovin kummoiselta paperilla, mutta kyllä niitä ihan mielellään käy pällistelemässä, jos lähistöllä sattuu ajelemaan.
Kun lähdettiin kohti New Mexicoa, niin pysähdeltiin toki taas pikkukylissä matkan varrella. Näistä McLean jäi erityisesti mieleen, sillä siellä ei ollut paikalla ketään. Koko ”keskusta” oli ihan tyhjillään, aika vänkää (kuvagalleriassa lisää).
-T
-T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti