Pakko myöntää heti alkuun, että tiennyt New Mexicoon saavuttaessa paljoakaan alueesta. Tietämys oli lähinnä Breaking Badin, X-Filesin ja länkkäreiden varassa. Näin ollen yllätyksenä tuli muun muassa se, että ajoreitti onkin vuoristossa eikä tasaisella aavikolla :) Tämähän oli pelkkää plussaa maisemien kannalta, vaikka samalla lämpötilat romahtivat aika alas varsinkin öisin.
Samalla vuoristoinen erämaa ja harva asutus ovat ilmeisesti myös osasyynä paikallisten vahvaan taipumukseen pistää juopotellen. Luulisi toki, että vuoristotie ja humala ei ole paras kombo, mutta käsittääkseni juuri New Mexicon alueella rattijuopumukset ja kännikolarointi ovat yleisempi ongelma kuin missään muualla reittimme varrella. Tavallista tarkempana siis liikenteessä.
Ajettiin ensimmäisenä päivänä Santa Fehen, erittäin miellyttävään pikkukaupunkiin parin kilometrin korkeudessa. Yöpaikaksi valikoitu ihan perus jees Lamplighter Inn, tosin todella vilkkaan tien vieressä, eli pääsy parkkikselle ja sieltä pois saattoi välillä koitua yllättävän hankalaksi. Motellissa oli kuitenkin aika jeppis lämmitetty ja katettu allasosasto, siitä plussaa!
Santa Fessä ei taida oikein olla erittäin nättiä vanhaa kaupunkia kummempaa katsottavaa, mutta kyllä siitäkin jo useamman fiilistelyn saa irti.
Seuraavana aamuna lähdettiin tsekkaamaan yli kolmen kilometrin korkeuteen kohoava Sandia Peak, jonka huipulle voi ajella suoraan autollakin tai ottaa sitten köysiratahissikyydin. Jälkimmäinen vaihtoehto oli tarkoitus, mutta jostain randomista syystä hissi ei kulkenut juuri tuolloin. Mentiin sitten autolla, joka oli aika vänkää puuhaa myös, sillä tiet menevät parhaimmillaan aikas mutkilla.
Huipun kupeessa on käymisen arvoinen erikoisuus, Tinkertown, eli taiteilija Ross Wardin luoma aika huisi puu-ukkoveistoskaupunki. Kaiverrusta 40 vuotta, eikä suotta.
Breaking Badin kartalle nostamassa Albuqerquessa käytiin lähinnä syömässä ja tsekkailemassa vähän vanhaa kaupunkia, eikä kait kummempia muualta menetetty. Lähdimme takaisin luontoon eli El Malpaisin jättimäiselle laavamuodostelmalle, jota etsiessä käytetty halpisgepsimme tosin sanoi itsensä irti eikä enää tiennyt missä mennään. Kun asvalttitiekin vaihtui hiekaksi, niin itsellänikin alkoi pieni epäilys kalvaa, vaan niinpä kuitenkin löydettiin laavojen luokse. Ihan tsekkaamisen arvoista näkymää tämäkin.
Malpaisilta matka jatkui illaksi Gallupin pikkukaupunkiin, jossa etsittiin motelliamme varmaan tunti, vaikka kaupungissa on vain tyyliin pari isompaa katua, jonne kaikki motellit on sijoitettu. Garmin-gepsimme ei taaskaan oikein päässyt mihinkään lopputulokseen, eli esimerkiksi missä osoite 2003 W HIGHWAY 66 lopulta sijaitsi ja näin ollen etsimme ensimmäiset parikymmentä minuuttia olematonta väärältä kadulta.
Garminin mielestä samannimisiä katuja taisi tarjoutua vielä kaksi muutakin muutaman kilometrin alueelta, joten pyörittyämme aikamme vihdoin löysimmekin perille. Respa kertoi, että ei oltu ensimmäisiä saman ongelman kanssa painineita, joten syy ei ehkä ollutkaan halpiskartturimme. Joka tapauksessa Gallupin Americas Best Value Inn oli ihan peruskelpo yöpaikka sekin, joskin perille löytäminen on riski.
Garminin mielestä samannimisiä katuja taisi tarjoutua vielä kaksi muutakin muutaman kilometrin alueelta, joten pyörittyämme aikamme vihdoin löysimmekin perille. Respa kertoi, että ei oltu ensimmäisiä saman ongelman kanssa painineita, joten syy ei ehkä ollutkaan halpiskartturimme. Joka tapauksessa Gallupin Americas Best Value Inn oli ihan peruskelpo yöpaikka sekin, joskin perille löytäminen on riski.
Aamulla matka jatkuisi kohti yhtä ennakkofiilistelyjeni kärkikohteista, eli Monument Valleyta.
-T
-T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti